Venetsian Y‪ö‬

Keskellä laguunia oli saari, pikkuinen saari.


Nyt se on saatu vakinaisesti kiinnitetyksi alastomaan, laakeaan yhteismaahan, jonka tantereella päivän pitkään juoksentelee Italian nahkapoikia kimakoiden torvisignaalien mukaan.


Heistä ei yksikään aavista, että tässä oli ennen luostarisaari, loistavassa laguunissa hiljainen, tummanvihreä paikka, jonka oli tehnyt pyhäksi sen rauhaa hallitseva vakavuus.


Luostari on otettu erään laivaveistämön varastohuoneeksi. Missä ennen luettiin messuja ja kaikui hymnejä, siellä puhisee nyt höyrypumppu. Vanhan puutarhan ympäriltä on murattivihreät muurit viety täytteeksi. Ja kauniit satavuotiset sypressit — ne on kirves ja saha jättänyt raihnaisiksi, niin että ne nojaavat silvottuja runkoja toisiaan vasten.


Siellä ne seisovat luoden katseensa kaukaisuuteen. Tuntuu siltä, kuin voisi lukea niiden ajatukset:


Kaikki, mikä on vanhaa, kunnioitettavaa ja kaunista, häviää maan päältä.


Naurettavaa ja ilkeätä on enin osa siitä, mitä sijaan tulee!